19. syyskuuta 2016

Lämminveriruuna Pösse

Lauantaina pitkästä aikaa pääsin tutulla Pössellä ratsastamaan. Pösse on ystäväni 5-vuotias lämminveriruuna, ikäisekseen rento ja rauhallinen kaveri jota ei hetkauta lähestulkoon mikään. Uskaltaisin sanoa että kaikinpuolin turvallinen, tietysti aina pienellä varauksella. Vaikka Pösse on rento ja täysin ruunamainen, niin joka kerta se saa naurattamaan jollain tavalla. Pössellä on sellaisia omia hölmönhauskoja juttuja jotka saa aina nauramaan. Sillä on semmoinen nautiskeleva elämää rakastava ilme ja olemus. 


Pösseä on ratsastettu epäsäännöllisesti ja selässä on ollut erilaisia ratsastajia. Oikeastaan ekoja kertoja ei voi edes verrata nykyhetkeen sillä hevonen on nykyään luonteeltaan erilainen ja parempi ja rennompi olosuhteiden muututtua. Alusta asti on silti ihailtavan hienosti ottanut ratsastajan vastaan, välillä täytynyt kurkkia että mitä tuo ihminen tuolla selässä tekee. Pösseä myös ajetaan eli ihana monitoimihevonen. Se toimii ja kuuntelee ajaessa hyvin. Osaa olla laiska sekä reipas niin ratsastaessa kuin ajaessakin. Tekee parhaansa aina ja nauttii kun kehutaan paljon onnistumisissa.


Tallille saavuttiin Pössen omistajan kanssa, laitoin hevosen valmiiksi ja käveltiin pellolle. Itse en ole tosiaan ratsastanut pitkään aikaan. Enkä edelleenkään kunnolla kolmeen vuoteen, mutta ehkä se taas tästä lähtee. Tiedostan omat virheet aika hyvin ja niitä löytyy paljon, eikä kaunista katseltavaa ole mutta valmennuksia odotellessa sitten kun luvan saa ja vähän saa rutiinia tähän ratsasteluun. 
Nousin selkään ja käveltiin ympäri peltoa. Pellolla sillä puolella oli paljon traktorinrenkaiden jälkiä ja Pösse kompuroi paljon. Pössellä oli viimeksi ratsastettu kunnolla keväällä (?) jos ei kuukauden takaista vartin kävelyä lasketa. Otettiin siinä muutamia ravipätkiä, lussa hidasteli, mutta piti pyytää itse eteenpäin. Lopuksi mentiin muutama kierros ympyrällä ravia. Silloin kun itse viimeksi Pössellä ratsastelin niin ravihommat oli ekoja kertoja ja silloin se ei tajunnut että voi ravata pidempiä pätkiä. Pösse hidasteli muutamien raviaskelien jälkeen ja aluksi oli hyvä että ravasi kuitenkin. 


Paljon on mielenkiintoista tekemistä ja Pösse on innokas oppimaan ja oppii nopeasti, itsellä välillä vaikeuksia muistaa kuinka alkeita vasta mennään koska itse hevonen on niin täysillä mukana ja kovasti tekee ja yrittää tehdä kaiken mitä pyytää. Sitä jotenkin jää siihen ratsastuksen huumaan kun hevonen toimii fiksusti.


Jos jossain vaiheessa kenttä tulee niin tarkoituksena ilmeisesti ainakin puomiharjoituksia ja kentällä pääsisi työskentelemään hyvin. Myös mahdollisia valmennuksia odotellessa ellei Pössen omistaja minuun jo ehdi kyllästyä. Täysin Pössen omistajan (en tiedä saanko nimeä mainita) ehdoilla, luvilla ja käskyillä mennään, mikä onkin hyvä sillä meillä on usein suhteellisen samanlaiset näkemykset asioista. Kuvat hänen ottamia.

Lopuksi voin vain todeta että olen super kiitollinen ja onnellinen nyt! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lähetäthän asiallista kommenttia, asiattomat/loukkaavat poistetaan.