28. syyskuuta 2016

Käyntityöskentelyä

Muutama ratsastuskerta jää nyt kirjoittamatta sillä minulla on vain kännykässä niiden kertojen kuvat. Toisella kerralla mentiin pellolla ja toisella maastossa ratsain. Sunnuntaina käytiin Emman kanssa ajamassa Pössellä. Tänään kävin ystäväni Julian kanssa tallilla ja ratsastin Pössellä pellolla. Se hörisi kovasti jo ja käveli vastaan lähestyessäni tarhaa, se jaksaa kyllä piristää. Ilma oli hyvä, mutta juuri kun päästiin pellolle rupesi tuulemaan paljon. Selkään noustessa seisoi jälleen hienosti paikallaan. 



En muistaakseni ole tänne kirjoittanutkaan, mutta silloin viime vuonna kun sillä ratsastin niin joutui vielä pitämään kiinni kun selkään nousi, nyt malttaa odottaa hienosti. Pösse oli normaalia herkempi, luulisin tuulen olevan osasyynä. Mentiin 40minuuttia pitkälti pääosin käyntityöskentelyä, pysähdyksiä, siirtymisiä, asettumista ja taipumista. Muutama ravipätkä mentiin myös mutta tuntui ettei tänään ollut mikään ravipäivä, ei sujunut kummankaan puolesta hyvin. 


Mentiin jonkinverran kahdeksikkoa ja kolmikaarista kiemurauraa oletetulla kentällä keskellä peltoa, mutta ei siitä tullut mitään kun ei nähnyt että missä oli mennyt. Suunnilleen kuitenkin meni ihan hyvin. Keskellä peltoa ihmeteltiin tiellä polkevia ihmisiä ja traktoria lavoineen, jonka ääntä Pösse melkein säikähti. 
 Kiitos Julialle kuvista.

21. syyskuuta 2016

Reippahasti käypi askeleet

Pössellä pääsin ratsastamaan myös sunnuntaina. Mentiin silloinkin pellolla, jolla tullaan menemään kentän sijasta, kun pohja on hyvä. Pösse oli paljon reippaampi jo heti alkuun. Uskalsin jopa mennä kauemmas pellolle ratsastamaan, jossa ei ollut pahoja traktorin jälkiä. Hevonen toimi tälläkin kertaa hienosti. Tosin haluaisi keskittyä kaikeen muuhun kuin työntekoon, mutta tekee kaiken mielellään.

Ravissa mentiin jo helposti niin pitkään kun pyysin. Välillä hidasteltiin tai pysähdyttiin Pössen omistajan Emman luokse, mutta jatkoi matkaa kyllä pyytäessä. Tällä kertaa ei kompuroitu ja meno oli muutenkin ruosteettomampaa kun viime kerralla. Itse olen ihan jumissa ja sen huomaa kuvistakin. Kuten voitte kuvitella kuinka mieleni halajaa kovasti valvovan silmän alle jo istuntanikin takia. Pian päästään jatkamaan ratsastushommissa, luulisin. En tiedä mitä on tarkoitus ja koska, mutta menossa mukana aina kun mahdollista ja saan mukaan mennä. Joko ajojuttuja, ratsastelua tai muita hommia mitä Emma keksii. Pyrin kantamaan kameraa mukana, jotta saisi napsittua blogiin kuvia. En välttämättä joka kerta jaksa ottaa kameraa, mutta onneksi saa varmasti kännykkäkuvia!
 



 Yllä olevista kuvista kiitos Emmalle.

19. syyskuuta 2016

Lämminveriruuna Pösse

Lauantaina pitkästä aikaa pääsin tutulla Pössellä ratsastamaan. Pösse on ystäväni 5-vuotias lämminveriruuna, ikäisekseen rento ja rauhallinen kaveri jota ei hetkauta lähestulkoon mikään. Uskaltaisin sanoa että kaikinpuolin turvallinen, tietysti aina pienellä varauksella. Vaikka Pösse on rento ja täysin ruunamainen, niin joka kerta se saa naurattamaan jollain tavalla. Pössellä on sellaisia omia hölmönhauskoja juttuja jotka saa aina nauramaan. Sillä on semmoinen nautiskeleva elämää rakastava ilme ja olemus. 


Pösseä on ratsastettu epäsäännöllisesti ja selässä on ollut erilaisia ratsastajia. Oikeastaan ekoja kertoja ei voi edes verrata nykyhetkeen sillä hevonen on nykyään luonteeltaan erilainen ja parempi ja rennompi olosuhteiden muututtua. Alusta asti on silti ihailtavan hienosti ottanut ratsastajan vastaan, välillä täytynyt kurkkia että mitä tuo ihminen tuolla selässä tekee. Pösseä myös ajetaan eli ihana monitoimihevonen. Se toimii ja kuuntelee ajaessa hyvin. Osaa olla laiska sekä reipas niin ratsastaessa kuin ajaessakin. Tekee parhaansa aina ja nauttii kun kehutaan paljon onnistumisissa.


Tallille saavuttiin Pössen omistajan kanssa, laitoin hevosen valmiiksi ja käveltiin pellolle. Itse en ole tosiaan ratsastanut pitkään aikaan. Enkä edelleenkään kunnolla kolmeen vuoteen, mutta ehkä se taas tästä lähtee. Tiedostan omat virheet aika hyvin ja niitä löytyy paljon, eikä kaunista katseltavaa ole mutta valmennuksia odotellessa sitten kun luvan saa ja vähän saa rutiinia tähän ratsasteluun. 
Nousin selkään ja käveltiin ympäri peltoa. Pellolla sillä puolella oli paljon traktorinrenkaiden jälkiä ja Pösse kompuroi paljon. Pössellä oli viimeksi ratsastettu kunnolla keväällä (?) jos ei kuukauden takaista vartin kävelyä lasketa. Otettiin siinä muutamia ravipätkiä, lussa hidasteli, mutta piti pyytää itse eteenpäin. Lopuksi mentiin muutama kierros ympyrällä ravia. Silloin kun itse viimeksi Pössellä ratsastelin niin ravihommat oli ekoja kertoja ja silloin se ei tajunnut että voi ravata pidempiä pätkiä. Pösse hidasteli muutamien raviaskelien jälkeen ja aluksi oli hyvä että ravasi kuitenkin. 


Paljon on mielenkiintoista tekemistä ja Pösse on innokas oppimaan ja oppii nopeasti, itsellä välillä vaikeuksia muistaa kuinka alkeita vasta mennään koska itse hevonen on niin täysillä mukana ja kovasti tekee ja yrittää tehdä kaiken mitä pyytää. Sitä jotenkin jää siihen ratsastuksen huumaan kun hevonen toimii fiksusti.


Jos jossain vaiheessa kenttä tulee niin tarkoituksena ilmeisesti ainakin puomiharjoituksia ja kentällä pääsisi työskentelemään hyvin. Myös mahdollisia valmennuksia odotellessa ellei Pössen omistaja minuun jo ehdi kyllästyä. Täysin Pössen omistajan (en tiedä saanko nimeä mainita) ehdoilla, luvilla ja käskyillä mennään, mikä onkin hyvä sillä meillä on usein suhteellisen samanlaiset näkemykset asioista. Kuvat hänen ottamia.

Lopuksi voin vain todeta että olen super kiitollinen ja onnellinen nyt! <3

9. elokuuta 2016

Maaseutumatkailua

Viikko takaperin olimme kaveriporukalla ystäväni luona hieman kauempana pari päivää. Päivät olivat mahtavia ja tietenkin niihin sisältyi hevostelua ja pääsin itse pitkästä aikaa hevosen selkään. Varustus ei ollut mikään mahtavin ja sopivin saatika järkevin ratsastukseen, mutta hyvin pystyin niillä ratsastamaan. Kassini sisältöineen painoi ainakin kymmenen kiloa jonka jaksoin kantaa hyvin mutta kahvoissa ei ollut minkäännäköisiä pehmusteita ja olalla ISON kassin kantaminen sai käteni sinertämään ja puutumaan. Hyvin kuitenkin pärjäsin matkan kanniskellen kassia. Pian toivottavasti se oma sopiva perheauto löytyy niin ei tarvitse miettiä aina matkoja ja tavaroita sen kummemmin.
(kaikki postauksen kuvat  ©Veera Salakari/© Iida Suomela)


Heti maanantaina sinne saapuessamme lähdimme ratsastamaan. Kaikki kokeilivat lähes jokaista hevosta joka oli mukana. Minulla oli alla osaava tori-hannoverristeytys ruuna Aadu nimeltään. Aadu oli miellyttävä ratsastaa ja muutenkin oikein mukava ja kiltti herrasmies. Hieman reippaammin olisi voinut kulkea ja olisin voinut ratsastaa sitä paremmin, mutta tämä oli tämmöinen kokeilu. Kyllä minusta ja hevosesta huomasi etten ole hetkeen ratsastanut enkä kykene hevosta kunnolla ratsastamaan. Pakko se on johonkin nyt mennä ratsastamaan. Nimenomaan ratsastamaan eikä ratsastelemaan. Kokeiltavan arvoiset paikat ovat oikeasti yli 35km päässä joten heti kun auton saan niin paranee tämänkin ratsastajan ratsastus varmasti huomattavasti!

"Aadu"

Aadun jälkeen hyppäsin suomenhevosruuna Rilon selkään, jolla ei satulaa ollut. Mielenkiintoisena yhdistelmänä vielä minulla oli liukkaat juoksuhousut jalassa, joten selässä tunnelma oli aika liukkaan oloinen. Kävelin Rilon kanssa ja muutaman kerran ravasin hetken. Oli reipas ja kiltti hänkin. Muut hyppäilivät esteitä, mutta itse kammoan jälleen niitä joten jätin välistä kummallakin hevosella.

 "Rilo"

Lopuksi käytiin noin 10minuutin maastolenkki loppukäynteinä, oli paikoittain liukasta ja alamäkiä sekä ylämäkiä. Selässä paikallaan pysyminen oli haasteellista kun oli niin liukasta. Hyvin pysyin silti.
Kesken maastolenkin yhtäkkiä metsässä kiljaisi kovaa jokin lintu, mutta hevoset vaan tallustelevat eteenpäin siitä välittämättä vaikka itse säikähdin jumalattomasti sillä ääni oli kova ja yllättävä.
Sanoinkin että jos kyse olisi ollut jommastakummasta aiemmasta hevosesta, olisin saattanut löytää itseni kuusta niiden kanssa. Varsinkin jos kyse olisi ollut Emmistä. Toisaalta silloin ne eivät säikähdelleet mitään kun minä säikähdin ja taas toisinpäin.

Maaston jälkeen palattiin tallille ja hoidettiin hevoset tarhaan ja varusteet putsattuna talliin,sekä moikattiin vielä muut hevoset ennenkuin lähdimme sisälle.



9. tammikuuta 2016

vihdoin talvi

Se pitkään odotettu oikea talvi on tullut, tarkoittaen siis lunta. Sitä on odotettu jo joulusta asti. Vihdoin on valoisampaa ja pääsee mahdollisesti ratsastelemaan pian hangessa. Ennen lumen tuloa hyppäsin Chokolla ensimmäistä kertaa ikinä. Hassua miten en ole aiemmin uskaltautunut niinkin varmalla hevosella hypätä. Hyppäsin muutaman kerran pientä ristikkoa, kamalin ilmein ja asennoin. Ihan tyytyväinen olen, että uskalsin kokeilla hypätä Dianan pienestä painostuksesta. Aluksi pelotti, jännitti ja hirvitti kun ei ole todellakaan pitkään aikaan hypännyt. mutta pian jo innostuin ja hyppääminen tuntui mukavalta. Vaikka hevonen melkeinpä astui ristikon yli, mutta kyllä se vähän estekammoon auttoi. En kuitenkaan ihan heti uskalla hypätä 60cm, mutta ajan kanssa voi olla mahdollista.


 c. Diana Å.
  c. Diana Å.
Nyt valmistaudutaan ensi sunnuntain estekilpailuihin, ainoastaan Chokon liikuttaja Diana hyppää kisoissa, minun ei kannata lähteä sinne räpeltämään. Voisin jopa melkein luokitella itseni aloittelijaksi esteillä kun  viime hyppykerroista on ikuisuus aikaa. Saatan kilpailuista jotain täällä mainita. Diana ratsastaa pääsääntöisesti itse nyt kilpailuihin asti, minä vahdin ja "valmennan" estekerrat ja muut kerrat myös jos satun olemaan paikalla, että kaikki menee just niinkuin toivon itse.

Sain muutamia talvisia kuvia Chokosta. Hieman kehnoja sillä eihän se paikallaan halunnut lainkaan olla, mutta ihan julkaisukelpoisia ovat. Kirjoittelen taas kun pääsen itse selkään ja tulee edes jonkinlaisia kuvia.


 c. Diana Å., muokkaus minä
 c. Diana Å., muokkaus minä