18. joulukuuta 2015

muutto takana

Hieman joulukalenterin luukkujen julkaisu myöhässä, hevosen muuttoa järjestänyt ja olen kipeänä ollut tai olen oikeastaan vieläkin, mutta päätin raahautua koneelle kuitenkin kuulumisia kertomaan. Nyt tältä vuodelta saa joulukalenteri jäädä ja katsotaan sitten muita erikoispostauksia. Ensi vuonna uusi yritys ajoissa. 
Kaikkea on tapahtunut kuluneen puolen vuoden sisällä joista en viitsi blogiin avautua vaikka minun ja hevoseni elämään vaikuttavat ja siihen miksi muutimme hevosen kanssa nyt, sillä ne asiat ovat suureksi osaksi toisen ihmisen yksityisasioita. Kuitenkin hevonen on hyvässä ja tarkoin valitussa ja mietityssä paikassa ja niin pitkään kuin vain voi olla. 


Sitten asiaan, siirrettiin Choko uudelle tallille lauantaiaamuna. Ajettiin tallille kopin kanssa, josta noukittiin jo valmiiksi pakkaamani tavarat kyytiin ja hevonen mukaan. Hetken Choko ihmetteli ja haisteli outoa koppia, kun niin vähän elämänsä aikana kopissa ollut. Kuitenkin muutamissa minuuteissa rauhallisesti odottaen se sieltä könysi perälle asti. Solmin hevosen kiinni ja silta nostettiin ylös, Choko oli hieman levoton, mutta ei läheskään niin levoton kuin viime koppimatkalla. Ripeästi pistimme ovet kiinni ja lähdimme matkaan, alussa muutama minuutti hieman heilui lähes huomaamattomasti kopissa, mutta keskittyi pian vain seisoskelemaan. Noin 20-30 minuuttia matkassa meni, perillä avasin kopin sivuoven ja lämmin höyry tuli ensimmäisenä vastaan. Kuitenkin Chokon tullessa ulos ei se ollut lainkaan hikinen tai edes nihkeä, vain normaali. Jos pientä jännittyneisyyttä ja ihmettelyä ei lasketa. 
"kukas kumma se tuijottaa takaisin"
Käytiin aluksi maneesissa hoitamassa päivän liikuntasuoritus pois alta. Jo siellä oli aika rento ja ihan kuin kotonaan ollut, no ei se yllättänyt sillä yli puolet elämästään maneesissa tottunut pyörimään. Tallusteltiin vähän pihalla tutustumassa ympäristöön. Choko pääsi loppupäiväksi ja yöksi karsinaan.


Sunnuntaiaamuna tallille saapuessa pistimme Chokon ulos väliaikaisesti kaverin tarhaan kunnes omaan saatiin langat. Chokohan jo muutamassa tunnissa ystävystyi (huomaa. rakastui!) naapuritarhan ratsuponineitiin, toisinsanoen molemmat rakastuivat toisiinsa. Choko siirtyi omaan tarhaansa ja sen sekä ratsuponitamman väliin palautui tarhan oikea asukas, arabitamma. Arabitamman Choko tunnisti jo entuudestaan eikä osoittanut minkäänlaista kiinnostusta tähän, mutta Chokolla ja ratsuponilla alkoi kunnon showt omissa tarhoissaan kun eivät olleet kosketusetäisyydellä, vaan välissä on heidänmielestään selkeästi vanha akka esiliinana. 

ikkunat ne vasta pelottavia olikin!
Sunnuntaina iltapäivästä ratsastin Chokon ja Diana hyppäsi sillä muutaman kerran, poika innostui aika paljon sillä edellinen estekerta oli joskus reilusti yli puolivuotta sitten. Nyt on maneesi jossa pääsee ratsastamaan missä säässä tahansa joten mukavampi jatkaa treenausta ja ehkä sitä itsekin innostuu hyppäämään hyvällä estekalustolla.


Huomaa kyllä että itsellä ollut taukoa sekä kasvuni leveyssuunnassa. Vaikuttanee paljon ratsastukseen noiden summa. Tuntui muutenkin ettei mikään onnistunut, hevonen järkyttävän etupainoinen ja oma vartalo seikkailee ties missä, kädetkin sooloilee ja jalat vääntyy kuin milläkin robotilla lonkkien jäykkyyden takia, myös järkyttävä elopainoni ahdistaa ratsastaessa, että miltä rantanorsulta siellä selässä näyttääkään, joten en sitäkään vähää keskity ratsastamaan kunnolla. Laukatessa vasta kamalaa olikin, varsinkin istua, se varmasti johtuu pelastusrenkaista, sillä ikinä ennen ei ole tätä oloa ollut. Näistä kuvista sain lisää motivaatiota "kunnostautua" jotta kehtaa edes ratsastaa. Joten joudutte nyt nauttimaan kamalasta ratsastuksestani toistaiseksi ;)